Maailmasta on tullut kuin eristyksissä oleva saari: sellainen jossa määrätään kuka saa olla milloin missäkin jne. Olen aika kyllästynyt korona-aikaan, mutta tiedostan että toinen aalto saattaa tulla. Tykkäsin lukea luonnonilmiö ja tietokirjoja lapsena, kysyin jo lapsena voiko ruton kaltainen tauti tulla joskus uudestaan, sain vastauksen että voi mutta tuskin vielä, kysyin sitä jo 20 vuotta sitten. Asia jäi mieleeni. Sen jälkeen olen aina tiedostanut myös matkoilla että jonain päivänä suuri tautiaalto tulee. Myös viime vuoden matkoilla mietin asiaa että mitä jos, mitä jos suuri pandemia tapahtuu. Mitä jos maata pitkin matkustelu vaikeutuu entisestään. Entiset siihen liittyvät ongelmat oli se että usein liput ja majoitukset oli täysiä, nyt ne eivät ole täysiä mutta sen sijaan liikkeitä alkaa lopettaa ja turisteja pelätään, tai sitten toivotaan että turistit palaisivat ja paikallisten tulot. Koko tilanne on outo ja jatkuu vain. Mikä tässä on oikein tai väärin, siihen ei taida olla oikeaa vastausta. Onko oikein jos matkustaa tautiaallon aikaan monen mielestä ei, mutta onko oikein jos turismiala, majoitukset ja kulkuneuvot menee nurin ja konkurssiin siksi ettei turisteja ole. Tai mitä jos vain lähtee ja kaikki suljetaan taas. Vain aika näyttää milloin matkustelu on jälleen helpompaa, ehkä sitten kun rokote kehitetään tai tautiaalto laantuu.
This world has become like empty isolated island: people are told what to do and what not to do, where you can be and where not etc. I'm a bit bored of coronatime but I always knew there will be some pandemic sooner or later. When I was a child I once asked if there will be again something similar than the plague, they told me it's possible but probably not yet. It's about 20 years ago when I asked it. But after this question I always knew it is possible whenever. This whole situation is strange: some people are afraid of tourists and some wish tourists to return. Only the time will show when corona will end or when the vaccine will be ready.
